Yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeydestä

Nyt kun näyttelyn ripustus ja avajaishärdelli on ohi, ajattelin vähän kirjoittaa omista kokemuksistani muotoilun opiskelijana Turun AMK:ssa. Olen siis kolmannen vuoden tekstiilimuotoilun opiskelija, joka haluaa ryhtyä kulttuurialan sekatyöntekijäksi (itse keksimäni nimike), joka myös aina tilaisuuden tullen vääntää tekstiilitaidetta ja vähän välillä myös tekee ympäristöprojekteja. Ihan ei tätä kaikkea saa mahdutettua yhteen opintosuunnitelmaan mutta kovasti silti yritän.

Alusta asti tie on ollut jokseenkin kivikkoinen. Pitkään oli sellainen tunne, etten valmistuessani ole minkään alan ammattilainen, vaan yhtä pihalla siitä mitä minä käytännössä tulen työkseni tekemään kuin ennen opintojani. Tiedän myös etten ole ainoa joka kiersi kehää näissä tunnelmissa. Onneksi AMK:ssa on se hieno aspekti, että opiskelijoilla on mahdollisuus muodostaa erilaisia omia yhteisöjä ja tehdä yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä on ainakin minun opintoni pelastanut. Aktiivisuuteen ja oma-aloitteisuuteen tulisi kannustaa ja antaa mahdollisuuksia järkevällä ja voimaannuttavalla tavalla. Aikaisempina vuosina tuntui siltä, että vaati superihmisen voimat jos halusi tehdä jotain yllättävän jäykän opintosuunnitelman ulkopuolella. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, vaan koulutuksen tulisi olla ponnahduslauta yksilölliseen suuntautumiseen. Tietyllä tavalla se on itselle juuri sellaiseksi osoittautunutkin, mutta kiitos siitä kuuluu ihan muille tahoille.

Yhteistyö muiden alojen kanssa on olennaisen tärkeää, koska se pelkkä muotoilun osaaminen ei riitä, kun niitä muotoilun osaajia valmistuu iso liuta ympäri maailmaa joka vuosi. Mielestäni myös se konkreettinen kokemus, kannustus ja palaute tulee helpommin instituutioiden ulkopuolelta ja itselle on sitä kautta muodostunut varmempi käsitys omasta osaamisesta. Itse ainakin hyödyn enemmän perustellusta palautteesta kuin 0-5 asteikosta (tai se vieläkin naurettavampi, hyväksytty-hylätty). Kokemuksesta voin kertoa että kannattaa aktiivisesti, verkostoitumisen kautta pyrkiä siihen mitä oikeasti haluaa tehdä vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta. Kannattaa kyseenalaistaa jos jokin ei tunnu järkevältä ja vaan jääräpäisesti tehdä asioita toisin. Toistaiseksi tällä taktiikalla olen aina saanut tahtoni läpi ja tehnyt itse erilaisten yhteistyökuvioiden kautta opinnoistani mielekästä.

Nyt yhteistyökuviot jatkuvat myös Left Oversien osalta, nimittäin alamme pikkuhiljaa suunnitella näyttelyn kakkos-osaa. Tästä tulee vieläkin hienompi ja yhtenäisempi kokonaisuus, joka on nähtävillä Kuusiston Taidekartanossa toukokuun loppupuolella. Roskamuotoilumme matkustaa täysin toisenlaiseen ympäristöön, jossa sen tarina ja merkitykset näyttäytyvätkin kävijälle aivan uudella tavalla. Toisinsanoen kohta blogissa nähdään taas tunnelmia työprosessista ja uudesta ripustuksesta!

-Mirva

P.S. Lisää infoa Kuusiston Taidekartanosta nettisivuilta ja facebookissa, sekä fiilistelykuvia aikaisemmilta kesiltä löytyy Instassa.

P.P.S. Kannattaa muuten lukaista Sitran trendiartikkeli yhteisöjen voimaantumisesta! Left Overs on myös hyvä esimerkkitapaus tästä.