Lähtölaskenta

Vajaa viikko näyttelyn alkuun. Lasinsirpaleiden ja pölypalleroiden valtaamasta hallista alkaa pikkuhiljaa hahmottua hyvän näköinen tila. Muutama päivä takana siivoamista, näyttelyständien roudailua, tilan ehostamista ja yleistä heilumista porakoneiden kanssa. Konkreettisen näyttelyn järjestäminen on aiheuttanut isoja kiksejä allekirjoittaneelle. Vaikka en osannut odottaa

näin suurta projektia, ei harmita yhtään että lähdin tähän mukaan. Jänniä juttuja takana ja vielä paljon edessä! Yhtenä lempparina uusi tuttavuus laserkone, jonka parissa ollaan väsätty flyereita ja kylttejä. Kannattaa todellakin tulla 12-29.3 paikan päälle katsomaan, mitä meidän 10 hengen tiimi on saanut aikaan!

Yhdessä töistäni olen käyttänyt pohjana ylemmän vuosikurssin opiskelijalta saamaani sympaattista, huteraa puutuolia (kiitsa Mikko!). Otin tuolin toteutettavaksi tämän projektin puitteissa, sillä sille ei tuntunut löytyvän aikaa muun elämän lomassa. Minulla oli muutamia suunnitelmia toteutuksesta, mutta totesin etten halua laittaa tuolia palasiksi. Lopulliseksi suunnitelmaksi muodostui tuolin kunnostaminen uudestaan käyttöön ja mosaiikin sekä kangaskuvioiden yhdistäminen siihen. Työn rinnalle tulee kaksi teosta, joissa mosaiikkiteema jatkuu.

Haluan lopputuloksen herättävän hyviä fiiliksiä ja tuovan arkeen palan erikoisuutta. Näin: kun Projekti Tuoli seisoo keittiössä, se hymyilee ja säteilee aurinkoisesti kuin marokkolainen palatsi.

Hetkittäin on ollut aikamoista kamppailua löytää itsestä tietoa ja taitoja toteuttaa suunnitelmia, vaikka paperilla ja teoriassa ne vaikuttavat helpoilta. Tuntuu hyvältä nähdä miten maalaisjärjellä, youtuben opetusvideoilla ja puuartesaanin pro-neuvoilla saa kelpo tuloksia aikaan. Ohessa hyviä neuvoja myös kaikille lukijoille:

Kiitos Toni!

Joillain saattaa olla pahana tapana jättää hommat viimetinkaan ja tehdä niitä viimeiset vuorokaudet kädet solmussa. En myönnä mitään (hiljaa). Kaikesta huolimatta nautin tästä pienestä paineesta, kun aika hupenee, päivät voi laskea jo miltei yhden käden sormilla ja oma työ tuntuu karkaavan jonnekkin synkkään paikkaan. Palaset ovat jo melkein koossa, mutta ennen viimeisten päivien paniikkia niitä ei missään nimessä saa laittaa paikoilleen.

Nähdään avajaisissa! Olen se zombien näköinen tyttö, joka tärisee kahvitermarin kanssa ja hymyilee maanista hymyä. Lähtölaskenta on käynnissä. ;)

Lämpimästi tervetuloa!

// Melina