Putkiaivon putki-ideat

Aloitin materiaalin metsästykseni hetken mielijohteesta kyselemällä tuttavani keittiöfirmasta syntyviä jätteitä ja sainkin yritykseltä lahjaksi pienet roskanäytteet. Näytteitä oli erilaisista lastulevyistä, kuplamuovista, pahvista ja muovisesta suojaputkesta – kaikki materiaaleja, joita esimerkiksi asennustöiden seurauksena lentää kylmästi roskiin.

Suojaputkea? Muovista ja kestävää putkea, jota päätyy metritolkulla polttolaitokselle? Ei ehkä kauneinta materiaalia maailmassa, mutta ainakin sitä löytyy. Tässähän voisi olla potentiaalia!

Alkuinnostukseni alkoi kyllä aika nopeasti vaihtua lievään epätoivoon. Putkesta olisi saanut toki helposti jos jonkinmoista näyttävää taidehäkkyrää väkerrettyä, mutta halusin tällä kertaa luoda jotain vähän käytettävämpää, ja sellainen muodon luominen muoviputkesta tuntui hankalammalta. Aloinkin miettiä aika nopeasti materiaaleja, joista yhdessä putken kanssa syntyisi jotain toimivampaa.

Niin, alussa oli vain mies ja putkea. Nyt on mies, pilkottua putkea ja puukalikoita – sekä vihdoin ja viimein jonkinlainen idea tuotteesta.

Mikä tämä idea sitten on? Noh, semmoinen jänskä hylly. Vaikea selittää… tai en ehkä itsekään vielä tiedä. Hyllyn toimivuuskaan ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta ehkä kaikki selkenee aivan lähipäivinä, kunhan saan tehtyä enemmän kokeiluja.

Ps. tarkoitus oli saada tuota harmaata suojaputkea lisää, sillä se on väriltään jo melkein kaunis verrattuna kellertävään. Mutta kuinkas sitten kävikään, putkilähteeni oli ehtinyt heittämään sen (minnekäs muualle kuin) roskiin.

- Joel

Karkki ja Kepponen - pitsiä ja farkkua

Osallistuin syksyllä Trendit ja Design -kurssiin. Kurssi oli innostava ja siellä sai vapaasti ideoida omaa projektiaan trendien tutkimisen yhteydessä. Kahvitunnilla heitin idean muutamalle kaverille, että ”mitä jos tehtäis tämmönen näyttelyprokkis, jossa kaikki jutut olis tehty kierrätysmatskuista…”. Tutkin kurssin tunneilla trashion-trendiä, josta ideakin lähti.

Idea näyttelystä lähti lentoon vauhdilla. Mukaan pyydettiin muita muotoilun opiskelijoita, innostuneita, samat kiinnostuksen kohteet omaavia, hulluttelijoita. Näyttelyn ideana on katsoa muotoilua toiselta kannalta niin, ettei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa ja tyylikästä ja loppuun asti viilattua ja mietittyä. Ja koska me ollemme koulussa, täällä pitäisi saada reilummin huiskia ja kokeilla ja oppia virheistä. Jos et kokeile ja mokaile koulussa, niin missä sitten?

Omien tuotteiden suunnitteluun lähdin täysin itsekkäistä lähtökohdista: Mitä haluan oppia, mitä materiaaleja kokeilla, mitä haluan viestiä? Koska opiskelen vaatetusmuotoilua ja koska olen sillä viimeisellä vuosikurssilla kyseistä aihetta, halusin ehdottomasti tehdä jotain päälle puettavaa vaatteen tapaista. Halusin muotoilla ne suoraan mallinuken päälle, koska sitä meille ei ollut vielä ehditty opettaa. Halusin tehdä jotain täysin oman ”maun” vastaista, kitchiä, näyttävää ja kreisiä sekä ei välttämättä niin käytettävää. Halusin lisäksi ottaa kantaa nykyiseen kulutushysteriaan ja uuden ostamiseen ja materiaalin tuhlaamiseen.

 

Päädyin siihen, että teen kaksi asua. Asujen nimiksi tuli vaan jostain Karkki ja Kepponen. Nimet taisi tulla keräämieni kuvien kautta, jotka olivat niin vastakkaisia mutta samalla yhtä hulluttelevia. Ne ovat vastakohtia toisilleen, ristiriidassa keskenään, mutta kuitenkin yhteensopivia.

Karkki on yliampuva, värikäs, hullutteleva, kerroksellinen, mauton ja maukas, kokeellinen, kermakakku. Materiaaliksi valitsin verhot, pitsin, valoverhon, raskaiden ja kevyiden kankaiden yhdistelmän. Ja väriksi valitsin ehdottomasti vaaleanpunaisen. Teemaksi voisi kiteyttää ”mulle-kaikki-heti-nyt”.

 

Kepponen on tumma, teatraalinen, siivekäs, outo, viekas, cool. Siinä päämateriaali on farkku. Ja sellainen farkku, joita mielestäni kukaan ei enää halua käyttää. Ne voi olla esimerkiksi trendihullutusten ohi menneitä, kummallisilla koristeilla varusteltuja ja rikkinäisiä. Lisäksi käytän nahkaa, mm. kadulta löytyneitä hansikkaita ja omat rikkinäiset kenkäni.

 

Molemmissa töissä haluan käyttää sellaista materiaalia, joka on jo nähnyt parhaat päivänsä eli ei priimaa. Ne ovat nukkaantuneita, reikiintyneitä, epätrendikkäitä, ikävän tuntuisia, rikkinäisiä ja rumia.

No mutta, mikä sitten on rumaa ja mikä kaunista? Kuka siitä päättää? Töitä aloittaessani huomasin, että rumasta voi tulla kaunista oikeassa paikassa. Tästä varmaan kertoo seuraava blogitekstini…

 

-Tytti

Pyhät tavarat

Miltei kaikki se tavara, mikä päätyy roskiksiin, kirpputoreille, annetaan –palstoille ja kierrätyskeskusten ilmaisosastolle, on joskus ollut ostamisen arvoista, tullut tarpeeseen ja täyttänyt jonkun vaatimuksen olemuksellaan. Toiset tavarat ovat arvokkaampia kuin toiset, mutta sen määrittäminen on usein katsojan silmissä tai kokijan käsissä. Arabian muumimukilla on enemmän jälleenmyyntiarvoa kuin sikamukilla hassulla sloganilla, vaikka molemmissa kahvi maistuu samalta.

Käyttöiän määrittää yleensä käyttäjä itse. Monen tavaran käyttöikää määrää muoti ja tavara muuttuu käyttäjälle tarpeettomaksi kun muoti on virrannut siitä ohitse, tavara muuttuu roskaksi.  Välillä käyttöikää määrittää se, että osa tavarasta on jo uutena roskaa, eli niin huonolaatuista että jälleenmyyntiarvoa ei ole ja pahimmassa tapauksessa tavaran hävittämisestäkin joutuu maksamaan.

Vastaavasti toiset tavarat ovat erityisiä, pyhiä ja lisämerkityksellisiä, vaikka niissä ei olisi sen näkyvämpää tunnusta, tai ne saattavat näyttää kulahtaneemmiltakin kuin uudet vastaavat tuotteet. Käyttäjälleen pyhät tavarat ovat niitä, joihin on imeytynyt muistoja ja elettyä elämää. Niiden hävittäminen voi olla hankalaa, ellei mahdotonta, sillä tuntuu kuin joutuisi hävittämään palan itseään.

Pyhillä tavaroilla ei välttämättä ole mitään muuta tehtävää kuin esittää pyhää, ne eivät ole siinä mielessä käyttöesineitä. Perinteisiä pyhiä esineitä on myös koristeltu kauniiksi, sekä pyhyyden sitomiseksi niihin että esteettisen mielihyvän vuoksi. Rumpua käytetään parantamiseen ja pyhille maille matkaamiseen, sen kuviot kertovat tarinoita ja näyttävät tietä. Unisieppari sieppaa unia verkkoonsa vai sieppaako, vai näyttääkö se vain kauniilta. Malja on lasi vaikka pyhällä vedellä. Pyhät pyyhkeet eroavat tavallisista pyyhkeistä vain koristeluilta tai niiden pyhänä näkevien silmissä.

Haluan töilläni etsiä jonkun tarpeettomiksi huomaamista tavaroista pyhyyksiä perinteisten pyhien tavaroiden resepteillä. Olen vaeltanut mietinnöissäni kauas ja etsinyt inkkarihenkeä inspiroimaan ja kehystämään töitäni. Toivon että lopputulos saa katsojan miettimään omia pyhiä paikkojaan.

 

-inka

Käämilangasta kudottu

Opin kutomaan noin pari vuotta sitten ja melkein alusta asti minulla on ollut vähän erikoinen päähänpinttymä: nimittäin käämilanka. Tosi kaunis materiaali, jota toisinaan löytää kirppareilta ja isommista metallinkierrätyspaikoista. Olen kutonut siitä aikaisemminkin muutamia kokeiluja ja ajattelin että haluan käyttää sitä myös Left Overs- projektissa.

Loimimateriaaliksi se on vähän haasteellinen, mutta silti mielestäni kaiken vaivan väärti. Pystyn samaistumaan sen "omaan tahtoon" johon ei auta kuin mukautua tai loimilangat katkeavat. Vaikka kyseessä on sähkötöissä käytetty metallilanka, niin se on silti hauras eikä kestä loputonta venytystä ja solmuja.  Muutenkin kangaspuilla kutominen on minun lajini, sillä lopputulos on pitkän vaivan ja käsillä rauhassa (ja toisinaan kiukun voimalla...) tekemisen palkkio.

Vielä en paljasta mitä olen kutomassa, mutta kerrottakoon että luvassa on jotain outoa ja veistoksellista...

Inspiraatiokuvia Pinterestissä

Jokapäiväiset roskamme

Ahkerana teenjuojana huomasin tuottavani aikamoisen määrän pientä jätettä: teepusseja.

 Aloin miettimään voisiko niistä vielä tehdä jotain, joten käytön jälkeen jätin teepussit kuivumaan.

(Ei mikään kaunis näky: tiskipöydällä rivi käytettyjä teepusseja.)

 Kuivina hieman ryppyiset ja värjääntyneet teepussipaperit ovat oikeastaan kauniita. 

Mitä kaikkea näistä syntyisikään?

Materiaalin kertyminen kuitenkin väheni äskettäin roimasti, kun uudella teepannullani hauduttelen nyt irtoteetä. Hyvä roskan vähenemisen kannalta, mutta voi olla että näyttelyprojektiin täytyy löytää joku toinen materiaali. Onneksi (?) roskaa maailmassamme riittää...

-Tessa-

Inspiraatiota etsimässä

Elämäni ensimmäistä kertaa kirjoitan blogitekstiä, joten saa nähdä mitä tästä tulee. Kierrätys ja ekoilu sen sijaan onkin itselleni tutumpaa. Olen siis Maiju, 30-vuotias tekstiiliartesaani ja muotoilun opiskelija. Omatuntoni ei ole enää vuosiin antanut minun heittää pois juuri mitään, mitä voisi vielä uudelleen käyttää. Kun mieheni omatunto sattuu olemaan samanlainen on vuosien varrella kertynyt varastoihin monta kuutiota tavaraa odottamaan inspiraatiota. 

Helsingistä Turkuun on muutettu monta säkillistä kankaita, kuteita, metalliputkia, puukalikoita, pöydän jalkoja, pianon osia, vanhoja naamiaisasuja, irtotukkaa, rikkinäisiä laukkuja, vahoja nahkasohvan päällisiä, roskalavalta pelastettuja aarteita, mallinukkeja, lampun raatoja nyt jotain mainitakseni. Olemme ilmeisesti tartuttaneet lapsiimme saman kierrätyksen vimman, kun joulun aikaan 5-vuotias poika ei antanut minun laittaa karkkipapereita tai lajapaketin naruja roskiin, sillä "niistä voi askarrella vaikka mitä". Minulla ei siis materiaalin puutetta ole tässä projektissa, vaan enemmänkin runsauden pula ja kamala himo saada nyt vihdoin edes osasta tästä roinasta jotain tosi hienoa tehtyä. 

Kaiken romun keskellä olen odotellut inspiraatiota. Luovuus tuntuu välillä kaiken arkisen kiireen ja väsymyksen keskellä olevan todellakin hukassa, enkä tahdo saada ajatuksistani selvää, mistä oikein lähtisin liikkeelle. Päätin nyt unohtaa hetkeksi miettimisen, pohtimisen ja ideoimisen ja antaa vanhojen ideoiden jäädä jonnekin muistini kätköihin. Halusin antaa itselleni aikaa nauttia taiteesta, äänistä, väreistä, imeä uutta, ilman mitään pakkoa oivaltaa ja jalostaa jotakin. 

Perjantaina 9.1 taiteesta nauttimiseen avautuikin oivallinen tilaisuus, kun ystävän valokuvanäyttelyn avajaisia vietettiin Valokuvakeskus Peri:ssä, Wäinö Aaltosen museon yhteydessä. Juan Kasarin Bright Light 9.1.–1.2.2015 näyttelyn työt herättivät pohtimaan kuvan ja todellisuuden suhdetta. Töissä itseäni viehätti erityisesti muodot ja sommittelu, sekä tunnelman staattisuus. http://peri.fi/ 

Lauantaina jatkoin rentoutumista ja aistien herättelyä metsäretkellä, sekä lasten kanssa maalailemalla ja askartelemalla kollaasia niistä säästetyistä karkkipapereista. Hauskaa oli, tehtiin yhteistyötä ja tehtiin vaan mikä tuntui kivalta, taustana oli roskista löytämäni vanha valokuva kapalevyllä, valmiiksi alumiinikehyksissä. Ja päälle sai kaikki laittaa mitä halusi. 

Paistettiin vielä pannaria ja nyt lapset nukkuu. Viikonlopun meditointiharjoitukset taisivat tietää paikkansa, koska klo 21 keksin, että voisin tehdä yhden teoksen näyttelyyn vanhasta sälekaihtimesta, jonka olemassaolon muistin vasta samalla hetkellä. Ideoita alkoi pursuilla siihen tahtiin, että päätin virittää olohuoneeseen kaksimetrisen piirtopöydän ja alkaa suunnitella vähän tarkemminkin. Jospa eteisen kaapista vapautuis näyttelyn myötä sälekaihtimen kokoinen kolo, eikä kaihdin rämpsähtäisi enää naamalle joka kerta, kun kaapista kaivaa talvitakkia.

Katsotaan mitä tästä syntyy, pysykää kuulolla. 

Maiju

Jätemuotoilun materiaalit

Muotoilun ytimessä on aina se materiaali, josta tuotetta lähdetään tekemään: 
Miten materiaali taipuu tuotteeksi, tai miten materiaali yhdistetään uuteen kokonaisuuteen eri tavalla. 
Kun tuoteen alkumateriaalina on ylijäämä- tai jätemateriaali, joka on jo kerran käytetty, on hyvä pysähtyä ajattelemaan miksi alkuperäinen tuote tai tarkoitus ei ole enää käytössä. 
Onko materiaali jätettä, kun se on korvattu uudella tuotteella, vai tuleeko ylijäämää todella paljon.

Teollisen muotoilun pitäisi ottaa jo alunperin huomioon materiaalin kestävyys, mutta myös - muotoilun avulla - tuotteen ajattomuus. Tällöin tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman pitkään hyötyä ja käyttöä.

Itse lähdin ajatuksesta, että yritän käyttää ylijäämä- ja jätemateriaalia, jotka ovat lähtöisin monesta eri jätevirrasta. 

KANGAS

Tekstiilijätettä tulee nykyisin todella paljon ja tämän vuoden alusta tuli voimaan uusi laki, joka kieltää tekstiilijäteen viemisen kaatopaikalle. Tekstiilikierrätykseen pitääkin saada mahdollisemman innovatiivisia uusia ideoita sen uusiokäytöstä.

Ylijäämäkankaita omista kokoelmistani: Kuluneita vaatteita, joista toisaalta haluan päästä eroon, mutta toisaalta säästää ja muistaa.

Vanha matto, joka on siirtymässä joko ullakolle käyttämättömäksi, kirpputorille tai
ehkä nyt uusiokäyttöön.

RAKENNUSMATERIAALI

Rakennusjäte on Suomen jätteistä suurin osa, jota ei pystytä hyötykäyttämään uudelleen, ei usein edes polttoaineena.

Vanha kovalevy, joka on tullut rakennusjäteen mukana. Pinta on mennyt rikki, joten sitä ei enää voi uudelleen käyttää, niin että pinta näkyy.

Vanhoja lattialautoja, joita ei käytetty uudelleen. 

PAINOTALON JÄTEMATERIAALIA

Paperin ja pahvin kierrätys on Suomessa todella hyvässä kunnossa. Paperiteollisuus ja paperinkäyttäjät yrittävät saada yhdessä mahdollisimman paljon kierrätykseen.

Voidaanko paperin jätemateriaalia kuitenkin kierrättää niin, että joistakin voitaisiin

tehdä kestävämpiä tuotteita. Tässä paperirullia painosta.

Mitähän kaikkea näistä tulee?

4.1.2015/Johanna Liipola