Osallistuin syksyllä Trendit ja Design -kurssiin. Kurssi oli
innostava ja siellä sai vapaasti ideoida omaa projektiaan trendien tutkimisen
yhteydessä. Kahvitunnilla heitin idean muutamalle kaverille, että ”mitä jos
tehtäis tämmönen näyttelyprokkis, jossa kaikki jutut olis tehty
kierrätysmatskuista…”. Tutkin kurssin tunneilla trashion-trendiä, josta ideakin lähti.
Idea näyttelystä lähti lentoon vauhdilla. Mukaan pyydettiin muita
muotoilun opiskelijoita, innostuneita, samat kiinnostuksen kohteet omaavia, hulluttelijoita.
Näyttelyn ideana on katsoa muotoilua toiselta kannalta niin, ettei kaiken tarvitse
aina olla niin vakavaa ja tyylikästä ja loppuun asti viilattua ja mietittyä. Ja
koska me ollemme koulussa, täällä pitäisi saada reilummin huiskia ja kokeilla ja
oppia virheistä. Jos et kokeile ja mokaile koulussa, niin missä sitten?
Omien tuotteiden suunnitteluun lähdin täysin
itsekkäistä lähtökohdista: Mitä haluan oppia, mitä materiaaleja kokeilla, mitä
haluan viestiä? Koska opiskelen vaatetusmuotoilua ja koska olen sillä
viimeisellä vuosikurssilla kyseistä aihetta, halusin ehdottomasti tehdä jotain
päälle puettavaa vaatteen tapaista. Halusin muotoilla ne suoraan
mallinuken päälle, koska sitä meille ei ollut vielä ehditty opettaa. Halusin tehdä
jotain täysin oman ”maun” vastaista, kitchiä, näyttävää ja kreisiä sekä ei
välttämättä niin käytettävää. Halusin lisäksi ottaa kantaa nykyiseen
kulutushysteriaan ja uuden ostamiseen ja materiaalin tuhlaamiseen.
Päädyin siihen, että teen kaksi asua. Asujen nimiksi tuli
vaan jostain Karkki ja Kepponen. Nimet taisi tulla keräämieni kuvien kautta,
jotka olivat niin vastakkaisia mutta samalla yhtä hulluttelevia. Ne ovat vastakohtia
toisilleen, ristiriidassa keskenään, mutta kuitenkin yhteensopivia.
Karkki on yliampuva, värikäs, hullutteleva, kerroksellinen,
mauton ja maukas, kokeellinen, kermakakku. Materiaaliksi valitsin verhot, pitsin, valoverhon, raskaiden
ja kevyiden kankaiden yhdistelmän. Ja väriksi valitsin ehdottomasti
vaaleanpunaisen. Teemaksi voisi kiteyttää ”mulle-kaikki-heti-nyt”.
Kepponen on tumma, teatraalinen, siivekäs, outo, viekas, cool. Siinä päämateriaali on farkku. Ja sellainen farkku, joita
mielestäni kukaan ei enää halua käyttää. Ne voi olla esimerkiksi
trendihullutusten ohi menneitä, kummallisilla koristeilla varusteltuja ja
rikkinäisiä. Lisäksi käytän nahkaa, mm. kadulta löytyneitä hansikkaita ja omat
rikkinäiset kenkäni.
Molemmissa töissä haluan käyttää sellaista materiaalia, joka
on jo nähnyt parhaat päivänsä eli ei priimaa. Ne ovat nukkaantuneita,
reikiintyneitä, epätrendikkäitä, ikävän tuntuisia, rikkinäisiä ja rumia.
No mutta, mikä sitten on rumaa ja mikä kaunista? Kuka siitä
päättää? Töitä aloittaessani huomasin, että rumasta voi tulla kaunista oikeassa
paikassa. Tästä varmaan kertoo seuraava blogitekstini…
-Tytti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti